Lasse Kuusisto

Olen tuntenut Kuusiston Lassen alle kouluikäisestä, kun he muuttivat asuinkulmilleni Vammalan Sylväänkadulle. Yhdessä pelattiin jalkapallot ja jääkiekot ja ala-asteella Lasse alkoi harrastaa "humpuukilajia" nimeltä Taekwon-Do. En noteerannut tuota harrastusta oikein mitenkään ennen kuin  eräänä päivänä huomasin että kaveri pääsee spagaatin. Minä en päässyt, ja tämä herätti mielenkiintoni lajia kohtaan. Kävin katsomassa vyökokeen, kisat ja treenit ja olin myyty. Kun menin alkeiskurssille, oli Lassella jo punainen vyö. Tässä lisää tietoa kaverista, jonka innoittamana aloitin Taekwon-Don.

Syntymäaika ja -paikka: 20. helmikuuta 1978 Vammalassa
Asuinpaikkakunta: Tampere
Vyöarvo: 3. dan
Koulutus ja ammatti: Ohjelmistotekniikan insinööri, töissä eräässä suomalaisessa matkanpuhelinverkkoja valmistamassa yrityksessä järjestelmäinsinöörin tehtävissä.
Seura: Tampereen Taekwon-Do vuodesta 2000...vai olisko ollu 2001.
Aloittanut Taekwon-Don: 1989 Vammalassa
Saavutuksia: Juniorien maailmanmestaruus 1995 joukkuevoimamurskauksessa, EM-pronssia liikesarjoista 2007 ja kaksi joukkuepronssia EM-kisoista 2004.
Muut harrastukset: Jääkiekko ja tietokoneet

Aloitit Taekwon-Don varsin nuorena. Mikä sai sinut aloittamaan lajin ja pysymään mukana aina näihin päiviin asti?
Tosiaan, 11 vuotiaana aloitin Taekwon-Don harrastamisen. Sen ikäisenä ja siihen aikaan taisi potkuhommat olla kova juttu ja koulukaverini Harri Haapahuhta kertoi minulle aloittavansa harrastamaan Taekwon-Doa. Kävin katsomassa yhdet Vammalan seuran treenit, jossa silloin harjoituksia oli tullut Tampereelta asti vetämään Erkka Keinänen. Erkalla taisi silloin olla 2. dan ja mustan vyön näkeminen sai pikkupojan miettimään että olisipa minullakin mustavyö... Alkeiskurssi oli juuri sopivasti alkamassa samoihin aikoihin ja siitä Taekwon-Don harrastaminen lähti liikkeelle. Taekwon-Don harjoittelu on ollut aina mukavaa ja mielenkiintoista. Uusia asioita oppii vaikka harjoitteluvuosia on kertynyt jo paljon. Lisäksi olen saanut paljon kavereita harrastuksen myötä. Nämä seikat ovat varmaan sen takana, että vieläkin tulee käytyä huitomassa säännöllisesti.

Kerro jotain ensiaskeleistasi lajin parissa Vammalassa. Onko jotain jäänyt erityisesti mieleesi tuolta alkutaipaleelta?
Markku Koski oli Vammalassa ensimmäisenä opettajana ja hänellä oli punainen vyö. Paria vuotta myöhemmin Erkka Keinänen otti opetusvastuun Vammalassa ja Erkka onkin ollut se henkilö, joka sai minut innostumaan tekniikkaharjoittelusta ja liikesarjoista, koska hän oli varsin hyvä opettaja sillä saralla. Vammalassa treenattiin silloin koulujen liikuntasaleissa parkettilattialla ja potkuharjoituksia oli silloin suhteessa enemmän kuin nykyään. Ottelussa ei silloin paljoa käsiä käytetty ja jos käytettiinkin, niin se oli melkein hämäämistä varten. Ensimmäinen vyökoe on jäänyt myös hyvin mieleen. Vyökoe järjestettiin lukion liikuntasalissa ja graduoijana oli silloinen Suomen päävalmentaja Fikret Güler. Olin unohtanut ottaa vyökoemaksua varten rahaa mukaan, mutta onneksi Fikret Güler oli myöhässä ja ehdin juosten hakemaan rahat äidiltä töistä. Onneksi matka oli lyhyt... :-)

Sinulla, kuten itsellänikin, oli pitkä tauko Taekwon-Dosta. Mikä sai sinut palaamaan lajin pariin?
Reilut kolmisen vuotta taisi taukoa tulla. Vammalassa alkoi harjoitukset vähentyä ja pikkuhiljaa loppua ja itselläkin oli muut asiat mielessä, niin kuin nuorella miehellä noin 18-19 vuoden iässä on tapana. Muutin Tampereelle opiskelujen perässä ja Mikko Allinniemi kehotti pari kertaa tulemaan takaisin treenaamaan. Jonkin aikaa asiaa mietittyäni aattelin että miksipä ei, ja eräs tiistai rohkaisin mieleni, pakkasin treenikassini ja lähdin Nääshallille treeneihin. Mikko taisi silloin vetää niitä treenejä, mutta muita harjoituksissa en tainnutkaan tuntea. Eli ISO kiitos Mikolle kun sai puhuttua minut takaisin treenaamaan!

Päätitkö heti jatkaa myös kilpailemista, vai kypsyikö tämä ajatus hiljalleen?
Aika nopeasti veri veti takaisin kilpakentille. Taisin olla yhden kerran Black Eaglen järjestämässä Winternationalissa Tampereen seuran koutsina ja totesin kisoja katsellessani että mukaan oli päästävä. Liikesarjojen harjoitteluun piti käyttää paljon aikaa, koska tekniikka oli muuttunut paljon vuosien varrella, erityisesti aaltoliikkeen osalta. Yllättävän helposti muistin liikesarjojen tekniikat läpi ja pystyinkin nopeasti paneutumaan tekniikoiden liikeratojen hiomiseen ja uudenlaisen aaltoliikkeen omaksumiseen.

Harva varmaan edes tietää, että sinulla on juniorien maailmanmestaruus joukkuepowerista. Kerro tarkemmin tuosta saavutuksesta ja MM-kisareissusta.
Kisat järjestettiin Puolassa Varsovassa vuonna 1995 ja ne olivat järjestyksessään toiset junnujen MM-kisat. Ne olivat ensimmäiset isot kisat johon otin osaa ja samalla myös ensimmäistä kertaa olin ulkomailla kilpailemassa. Kilpailut olivat isot, osallistujamaita taisi olla jopa yli 50. Suomella oli matkassa  kahdeksan hengen joukkue, joista kaksi oli valmentajia. Kisoissa oli mukana suomalaisittain katsottuna varsin eksoottisten maidenkin edustajia, kuten esimerkiksi Pohjois-Korea, Uzbekistan, Kirgistan ja Tadzikistan, jota vastaan olimme joukkueottelussa. Joukkuevoimamurskauksessa Suomella on ollut perinteisesti vahvat joukkueet ja niin myös tuolloin. Olimme suoritusjärjestyksessä alkupäässä ja jouduimme odottamaan muiden joukkueiden suorituksia aika kauan. Saimme hyvät pisteet suorituksestamme ja kun viimeinenkin joukkue oli käynyt tekemässä suorituksensa, valmentajat tarkistivat vielä pisteet tuomaripöydältä, jonka jälkeen alkoi armoton tuuletus! Oli aivan uskomaton tunne seistä palkintopallin korkeimmalla korokkeella ja nähdä kuinka Suomen lippu nousi keskimmäisen salkoon Maamme-laulun soidessa. Sitä tilannetta ei meinannut uskoa todeksi. Samalla reissulla näin myös kenraali Choin ensimmäistä kertaa ilmielävänä, joten nuorelle miehelle kisamatka toi paljon uusia kokemuksia. Jossain vanhassa Taekwon-Do Life -lehdessä taisi jopa olla kuva Suomen joukkueesta kenraali Choin kanssa. Oli myöskin mukava palata samaan paikkaan vuoden 2003 MM-kisoissa, tosin halli oli kyllä siinä välissä remontoitu.

Tänä keväänä saavutit vihdoinkin henkilökohtaisen arvokisamitalin ottamalla pronssia 3.danin liikesarjoissa Slovakian EM-kisoissa. Mielestäni rahkeet olisivat riittäneet jo aikaisemminkin, mutta jostain syystä ei ole tärpännyt. Mitä olet tästä mieltä ja miltä tuo saavutus tuntuu?
Henkilökohtaisen mitalin saavuttaminen liikesarjoissa on ollut jo monta vuotta tavoitteena ja tunne oli aivan mahtava, vaikka hävisinkin välierässä sarjan voittaneelle Romanian Marius Ionicesculle. Tappion hetkellä harmitti, mutta se meni nopeasti ohi, koska tiesin olevani mitaleilla. Samalle miehelle hävisin puolivälierässä Puolan MM-kisoissa vuonna 2003 eli revanssi ei onnistunut... ainakaan vielä. Suomessa olen pärjännyt varsin mukavasti, mutta jostain syystä sama trendi ei ole tarttunut EM- ja MM-kisoihin. Liekö se sitten niin, että suomessa tuomarit arvostelevat liikesarjoja hieman erilailla kuin muualla...

Sinut tunnetaan erityisesti liikesarja- ja voimamurskausmiehenä, mutta treenaat muitakin lajin osa-alueita säännöllisesti. Kerro suhtautumisestasi Taekwon-Doon ja sen harrastamiseen.
Liikesarjat ovat olleet alusta alkaen mun juttu, mutta toki myös ottelua ja murskausta on tullut aina harjoiteltua, joskus enemmän ja joskus sitten vähän vähemmän. Sen verran hieno, monipuolinen ja teknisesti haastava laji on kysymyksessä, että olen aina harjoitellut pyrkimyksenä kehittyä paremmaksi. Ehdottomasti kannattaa harjoitella kaikkia osa-alueita, koska ne tukevat toisiaan.

Kuinka usein treenaat, mitä pidät omassa harjoittelussasi tärkeänä ja teetkö muita kuin lajitreenejä?
4-6 kertaa viikossa tulee normaalisti treenattua. Joskus aikaisemmin harjoittelin pelkästään perustekniikkaa ja liikesarjoja, mutta kun sitä teki tarpeeksi niin siihenkin pelkiltään kyllästyi. Nykyään yritän treenata lajiharjoituksissa kaikkia osa-alueita, koska ne varmasti kehittävät myös toisiaan. Lajiharjoitusten lisäksi talvella tulee pelattua jääkiekkoa noin kerran viikossa. Jääkiekosta haen peruskunnon kohottamisen ja ylläpitämisen lisäksi lisää räjähtävyyttä varsinkin jalkoihin. Niin ja kaiken lisäksi se on hauskaa! Jos talvella ei ole jollain viikolla jääkiekkoa, niin sitten käyn uimassa uimahallissa tai punttisalilla kolistelemassa painoja. Punttisalilla yritän kehittää lähinnä räjähtävyyttä, varsinkin käsiin ja vahvistamaan vatsa- ja selkälihaksia. Suhtautumiseni harjoitteluun on muuttunut parin viimeisen vuoden aikana. Ennen vuoden 2004 EM-kotiskisoja harjoittelin pelkästään niitä kisoja varten. Nykyään harjoittelen, jotta tekisin tekniikat oikein ja saisin liikesarjat näyttämään paremmilta kuin aikaisemmin. Kilpailemaan lähden jos tunnen olevani tarpeeksi hyvä pärjätäkseni kisoissa.

Vedät myös paljon harjoituksia Tampereen seurassa. Eikö tämä syö arvokasta aikaa ja voimavaroja omalta harjoittelulta? Pystytkö mielestäsi harjoittelemaan riittävästi?Harjoituksia vetäessäni olen oppinut huomattavan paljon Taekwon-Dosta, joten en näe sitä mitenkään rasitteena kilpailuihin harjoittelemisen kannalta. Usein varsinkin vaikeimpia tekniikoita opettaessa saa myös itse ahaa-elämyksiä ja saman asian opettaminen seuraavalla kertaa on paljon helpompaa. Harjoituksia on tullut vedettyä 1-2 kertaa viikossa jo useamman vuoden ajan, enkä ole nähnyt tätä asiaa mitenkään omaa harjoittelua häiritsevänä asiana vaan päinvastoin.

Mitkä ovat tavoitteesi lajin parissa tulevaisuudessa? Oletko jo miettinyt nelosen koetta, entä miten pitkään aiot jatkaa kilpauraasi?
Kyllä seuraava vyökoe mielessä on ollut, mutta se tullee ajankohtaiseksi vasta vuoden tai kahden päästä. Käytännössä voin mennä vyökokeeseen vasta ensi vuonna, jolloin minimiaika nykyisellä vyöarvolla tulee täyteen. Mutta katsellaan sitä sitten... Kilpauran jatkaminen riippuu paljon siitä millaiseen kuntoon saan itseni piiskattua, koska minua ei todellakaan huvita lähteä arvokisoihin häviämään ensimmäisellä tai toisella kierroksella. Lisäksi kilpailemiseen vaikuttaa se kuinka nopeasti nykyiset vammat saadaan hoidettua kuntoon. MM-kisoissa tuli voimamurskauksessa potkaistua kantapäähän iso ruhjevamma, jonka paranemiseen arvioitiin menevän 2-3 kuukautta. Joskus olen uhonnut ainakin SM-kisoissa käyväni niin kauan kun pystyn antamaan kunnon vastusta nuoremmille :-)

Vaikka olet vielä nuori ja kommee, on sinulla jo pitkä lajihistoria. Kerro jokin hauska muisto urasi alkuajoilta, tai vaikka myöhemmiltäkin vuosilta, jos hauskuutta on ollut.
Tuossa alussa tulikin mainittua ensimmäisestä vyökokeesta. Jälkeenpäin ajateltuna hauska juttu. Tulipa vielä toinenkin Vammalan ajoilta mieleen: Olisinko ollut punaisella vyöllä kun ennen alkeiskurssin näytöstä Vammalassa Jokisen Jussi lämmitteli tekemällä kyykkyjä. Menin hänen taakseen ja Jussin ollessa alhaalla potkaisin bandae dollyo chagin hänen päänsä yli. Aattelin potkaista toisenkin kerran, kun kerran ensimmäinenkin onnistui, mutta toinen osuikin sitten Jussia suoraan korvaan. Onneksi ei ollut kova potku! Viime vuosilta tulee ainakin mieleen yksi vyökoe, jossa olin komentamassa. Erään vyökokeessa olevan mukaan Won-Hyo oli kuuluisa buddhalainen munkki, joka toi kristinuskon Eurooppaan...

Lopuksi sana on vapaa…
Pitäkää kamerat mukana seminaareilla ja kilpailuissa. Kuvien kautta on vuosien jälkeen helpompi muistella vanhoja hyviä aikoja!

Suuret kiitokset sinulle, Lasse, tsemppiä treeneihin ja menestystä!
Kiitos samoin!