Maajoukkuevalmentaja Pekka Varis

Oululainen Pekka Varis on tunnettu hahmo suomalaisella Taekwon-Do-kentällä. Mies oli aikoinaan aktiivinen kilpailija ja edusti Suomea ainakin voimamurskauksessa ja joukkuelajeissa. Sittemmin Varis on nähty usein tuomari- ja valmennustehtävissä sekä kotimaassa että ulkomailla. Viime kaudella Varis oli mukana maajoukkuevalmennuksessa Mariusz Steckiewiczin oikeana kätenä. Pekka tunnetaan hauskana seuramiehenä, joka kertoo huonoimmat jutut sympaattisella Oulun murteellaan, mutta osaa myös suhtautua asioihin niiden vaatimalla vakavuudella, kun on sen aika. Itse olen oppinut tuntemaan boo sabumnim Varista paremmin viime vuosina kisamatkoilla, joilla mies on ollut mukana tuomarina, valmentajana tai kisaturistina. Matkat ja vapaa-aika kuluvat miehen seurassa mukavasti, joskin kuuloetäisyydellä olevia juttujemme taso saattaa turhauttaa. Onneksi joukkueessa on kuitenkin yleensä sen sorttista porukkaa, että koko ryhmän puheet vajoavat tavallisesti ennen pitkää samalle, älyllisesti vähemmän haastavalle, mutta jossakin määrin viihdyttävälle tasolle. 

Nimi: Pekka Varis
Syntymäaika: 190570
Vyöarvo: 3. dan
Aloittanut Taekwon-Don: 1990
Vuosia maajoukkueessa: 12 (kilpailijana, tuomarina tai valmentajana)
Parhaat kilpailusaavutukset: Kilpailijana EM-pronssi joukkuekisoista
Valmennus- ja opetustyö: Oulun ITF Taekwon-do, Suomen maajoukkue
Seura: Oulun ITF Taekwon-do ry.
Muut harrastukset: Moottoripyöräily, rock-musiikki, kuntosali, matkustaminen, lukeminen, hyvä ruoka, rennosti ottaminen, keskusteleminen, hauskanpito ja huonot jutut.

Toimit tällä kaudella (2006-2007) Mariusz Steckiewiczin apuna maajoukkuevalmennuksessa, kuten viime kaudellakin. Millaisena näet roolisi ja muuttuuko se jotenkin viime kauteen nähden.
Viime kausi oli osaltani lyhyt, tulin mukaan reilu 2 kk ennen EM-kisoja. En usko että rooli sinällään muuttuu kovin radikaalisti, mutta tällä kaudella pääsen enemmän mukaan leireille ja sitä kautta paremmin joukkueeseen sisään. Erittäin tärkeä juttu vaikka käytännössä kaikki joukkueen jäsenet ovat tuttuja vuosien ajalta.

Kausi on aluillaan ja vasta yksi leiri on takana. Mariusz on päävalmentaja ja minä apuvalmentaja. Leirit ovat pääasiassa Mariuksen käsialaa, mutta ottelupuolella vastuuta minulle tulee jonkin verran. Vahvuuksinani on ottelupuoli ja pyrin kaivamaan kaikista maajoukkueen jäsenistä parhaan ottelijan esiin ennen kisoja. Henkisesti ja fyysisesti.

Sinut tunnetaan todellisena scouttina, joka tuntee kovimmat vastustajat, näiden ottelutyylit ja jopa valmentajien lemmikkieläinten lempinimet. Olit jonkin aikaa poissa arvokisakuvioista, joko alat jälleen olla kartalla vastustajien suhteen?
Tietenkin olen vähän huono arvioimaan itseäni, mutta luulisin, että pikkuhiljaa homma alkaa taas olla hanskassa. 2003 en ollut mukana ollenkaan ja 2004 - 2005 olin EM kisoissa tuomarina. MM-kisoissa 2005 olin ”turistina” vakoilemassa ja siitä eteenpäin olen kiertänyt kaikki arvokisat.

Tunnen hyvin kollegoita Euroopasta, ja jonkin verran myös Euroopan ulkopuolelta, joten tietoa tulee sitä kautta. Pyrin myös katsomaan kisavideot tarkkaan. Mielestäni yksi koutsin olennaisista tehtävistä on vastustajien seuraaminen ja sitä kautta taktiikoiden luominen.

Mitkä maat ovat mielestäsi tällä hetkellä vahvimpia kilpakentillä, mitkä kehittyviä nousijoita ja mitkä yllätysvalmiita haastajia?
Hollanti tekee kovaa paluuta pitkästä aikaa, mikä on hyvä juttu. Hollantilaiset ovat eräänlaisia taiteilijoita ottelupuolella. Ennen kaikkea taitavia yksilöitä. Lisäksi tietysti Slovenia, Puola, Argentiina ja Suomi. Myös Englannilla on silloin tällöin hyvä joukkue, samoin Ukraina on hyvässä noususuhdanteessa matsipuolella. Jostain syystä Venäläisen kone ei lähde käyntiin vaikka huhujen mukaan liitossa on jäseniä kymmeniä tuhansia.

Onko sinulla tällä hetkellä suosikkiottelijaa, jonka otteita haluat erityisesti seurata kansainvälisissä kisoissa? Entä kaikkien aikojen suosikkisi?
Ei suoranaisesti suosikkeja, mutta useita hyviä ja seuraamisen arvoisia löytyy. Mainitaan tässä nyt vaikka Slovenian Ales Zemlijc (-80 kg), joka on mielestäni yksi parhaista tällä hetkellä. Loistava taktinen silmä ja kaikin puoli hyvä ottelija; nopea, vahva ja tekninen. Samoin raskaassa sarjassa Englannin Zak Espi, joka oli selvästi paras viime kevään EM-kisoissa, joten mukava nähdä onko kunto pysynyt yhtä hyvänä.

Naisten puolella Ukrainan Katya Solovey (-52 kg) ja Suomen Saara Koivisto (-70 kg) ovat vaikeasti voitettavia. Molemmilta löytyy voittamisen kulttuuria ja paljon tervettä itseluottamusta. Loistavia ottelijoita.

Kaikkien aikojen suosikissa sama juttu, mutta kyllä Baradan ja Tapilatujen saavutuksiin on monilla vielä matkaa. Ottelutaitojen lisäksi kaverit ovat lisäksi myös persoonia, joita kilpakentillä tarvitaan. Kun em. miehet olivat kehässä, kaikki katsoivat.

Oulusta on aina tullut hyviä ottelijoita. Mitä asioita sinä painotat otteluharjoittelussa? Harjoitellaanko pohjoisessa muita kamppailulajeja TKD:n ohella joidenkin taitojen tai ominaisuuksien kehittämiseksi?
Pari-kolme vuotta Oulussa on treenailtu aika paljon lyöntejä ja lyönti-potkusarjoja, mikä jollain tavalla on näkynytkin kisoissa. Tavoitteena on ollut saada aikaiseksi yksinkertaista ja tehokasta ottelua. Nyt kuitenkin uuden pisteytyksen vuoksi potkuja ylös on treenattu enemmän.

Mielestäni muiden kamppailulajien treenaaminen on jopa suositeltavaakin, mutta ne eivät välttämättä auta parempiin suorituksiin TKD:ssa. ITF:n ottelu on täysin oma taiteenlajinsa. Parhaiten palveleva rinnakkaislaji mielestäni on ehdottomasti nyrkkeily.

Oulun Taekwon-Do seura oli 90-luvulla Suomen suurin seura, muistan että ainakin huhujen mukaan alkeiskurssilla saattoi alottaa viisikinkymmentä harrastajaa. Mikä on tilanne tällä hetkellä?
Hullujen vuosien määrät ovat normalisoituneet, kurssilla on yleensä 10-20 uutta harrastajaa. Kamppailulajien tarjonta on Oulussa runsasta.

Teillä on joitakin lupaavia kilpailijoita, mm. Amir Elovaara ja Risto Jokelainen. Tullaanko näitä herroja näkemään tällä kaudella kansainvälisissä kahinoissa? Entä onko porukasta nousemassa uusia lupauksia?

Amir ja Risto ovat molemmat asettaneet kauden tavoitteeksi maajoukkuepaikan keväälle 2007, joten tästä lähdetään liikkeelle. Amirilla on ollut huonoa onnea sairastelun kanssa ennen kisoja (MM 2005…), mutta nyt olisi tarkoitus saada hyvä kausi alle. Monet tietävät mihin kaveri voi pystyä kunnossa ollessaan. Ristolla on tarkoitus saada maajoukkueputki nyt auki ja töitä asian eteen tullaan tekemään. Lisäksi muutama uusi värivyö tekee tuloaan pikkuhiljaa. Heistä kuullaan myöhemmin.

Mitkä ovat omat tavoitteesi Taekwon-Dossa? Havitteletko jossain vaiheessa lisä-daneja?
Kyllä vain. Kolme Dania on ollut jo muutaman vuoden ajan ja tarkoitus olisi tämän EM/MM –kisaprojektin jälkeen treenailla vyökoetta silmällä pitäen. En ole pitänyt turhaa kiirettä vyöarvon suhteen, mutta joka tapauksessa jatkuvuutta on oltava.

Mitä Taekwon-Do merkitsee sinulle ja mistä pidät lajissa eniten?
Taekwon-do on aina ollut minulle harrastus, sen yli menevä malli ei kohdallani tulisi kysymykseen.

Lajin osa-alueista ottelu on aina ollut ”se mun juttu”. Hyvän matsitreenin jälkeen, oli itse vetäjänä tai treenaamassa, olo on lähes poikkeuksetta hyvä. Lisäksi kisaprojektit (kuten itse niitä kutsun) ovat olleet usein mieleen painuvia. Leirit, kisoihin valmistautuminen ja itse kisat. Fiilis kisapaikalla on sellainen mitä ei muualla voi kokea. Menestyminen joukkueena tuo loistavan tunnelman ja palkitsee kovan treenin. Lisäksi tämän kaiken mukana on saanut ystäviä ympäri maailmaa ja on tullut käytyä sellaisissa paikoissa minne ei muuten olisi tullut mentyä.

Ja vielä viimeisenä, mutta ehkä merkittävimpänä kysymyksenä: Mikä tai kuka ihme on arri?
Pitkä ja ”maallikoille” vaikeasti kerrottava juttu, mutta lyhyellä kaavalla homma menee suurin piirtein seuraavasti. Sana ARRI tulee eräästä tv:ssä olleesta sketsistä ja sovelsin sitä Tshekissä EM-kisoissa joukkueen silloiseen jäseneen Ari Lehtiseen. Homma sinetöityi sillä, kun samoissa kisoissa Suomen naiset kannustivat (iloisesti Kapteeni Terhi Leinon johdolla) Suomen miehiä joukkueottelun aikana. Kun Ari oli otteluvuorossa alkoi naisten suunnasta kuulua kannustushuudot ARRI – ARRI – ARRI… Homma lähti siitä pikku hiljaa käyntiin ja on jalostunut vuosien saatossa eri muotoihin. ARRI on kuitenkin myös yleishyödyllinen kestosana jota voi periaatteessa käyttää missä vain…Kuten kuvan esimerkissä (I have an ARRI in my back). Eli virallinen ARRI on Lehtisen Ari, vaikkei kaveri taida aina tietää mistä on kyse… (terveisiä Arille )

Olet tunnetusti huonon huumorin ystävä – mitä edellinenkin kohta todistaa – etkä juuri pidä kynttilääsi vakan alla. Tähän loppuun olisi tilaisuus kertoa jokin erityisen huono juttu...
Hiukan hankala vastata, mutta kun tätä lukevat myös naiset ja alaikäiset, niin katellaan tätä joskus myöhemmin… Tai laitetaan tässä nyt yksi perhemalli, eli pari vuotta sitten kun SM-kisat olivat Vammalassa, Oulun joukkueen koutsitiimi (Minä, J.Paitsola, J.Lampi) kävi kisoja edeltävänä iltana syömässä hotellia vastapäätä olevalla Mamin Grillillä. Tilasimme 3 kpl kokolihahampurilaista + 3 maitoa ja saimme 1 kpl lihapiirakkaa, 2 kpl kanaburgeria ja kolme kokista. Arvoitukseksi jäi miten siinä niin kävi, mutta hyvää oli ja palvelu pelasi… …joten terveisiä sinnekin. Jouduin muuten vielä siinä hässäkässä maksamaan kaikkien safkat ja arvata saattaa ovatko pojat maksaneet takaisin. Täytyypä muuten soittaa pojille saman tien… (hyvä kun muistutit).

Kiitos paljon, Pekka ja onnea niin maajoukkuetyöhön kuin muihinkin hankkeisiisi. Ja ennen kaikkea tietysti paljon arria vaan!