Uutiset 2009

Euro Cup 2009
Uutiset 2009 >>

Katso otteluvideo: Täältä 

Liikesarjafinaalissa horjumista
Lublinissa kisatun Euro Cupin kolmannen danin liikesarjakisan osanottajalista ei ollut kovin pitkä ja kilpailijoiden taso oli vaihteleva. Etukäteen pahimpana vastustajanani oli Venäjän Alexander Leonov, joka on kevään EM-hopeamitalisti ja ainakin yhden Euroopan mestaruudenkin mies on vienyt. Aikomuksenani oli kuitenkin voittaa kisa ja pätkiä Aleksanteri muiden ohella ilman epäselvyyksiä.

Aina ei omilla aikomuksilla ole merkitystä, vaan tekojen pitäisi puhua puolestaan. Etenin toki finaaliin melkolailla vaivattomasti, vaikka ainakin keskituomarina toiminut naikkonen ei meikäläistä ilmeisesti olisi sinne halunnut. Ensimmäisen kierroksen todella heikko puolalainen aloitti Kwang Gae -liikesarjan jopa väärällä jalalla ja sai silti tämän daamin äänen. No, virheitä sattuu itse kullekin, ilmeisesti tuomari luuli minun olleen se väärällä jalalla aloittanut, sen verran kiivasta keskustelua tuomarit kävivät 4-1-tuomion jälkeen.

Toisella kierroksella ei ollut epäselvyyksiä, kun jälleen puolalainen vastustajani unohti Ge Baekin ja jätti sen kesken. Sain sitten paukutelle oman Sam Il:ini loppuun ylhäisessä yksinäisyydessä. Tämä lähtikin jo paremmin kuin avauskierroksen suoritukset, jotka olivat vielä jotenkin jäykkiä ja vailla parasta fiilistä. Toisena sarjana teimme Won Hyon, mikä meni ihan hyvin. Kaverin tekniikka ja terävyys oli taattua puolalaista, eli oikein hyvää. Ei huippua, mutta oikein hyvää. Puolassa harrastajamäärät ovat todella suuret ja yleistaso kerrassaan korkea. Siksipä sieltä voi tulla yllättäjiä kisaan kuin kisaan. Tämä näkyy usein varsinkin ottelupuolella, niin myös tässäkin kisassa.

Finaalissa siis kohtasin Alexander Leonovin. Etukäteen oli tiedossa että kaverin potkut ja tasapaino kestävät vertailun kenen tahansa maailman huipun kanssa, kun taas käsitekniikat ovat jäykkiä ja liikeradoiltaan vajaita. Valitsin vapaavalintaiseksi sarjaksi käsipainoitteisen Yoo Sinin, joka sopii omaan tyyliini hyvin. Suoritukseni oli melko hyvä, mutta sivupotkut jäivät mielestäni lepsuiksi. Ei hyvä juttu, kun kaveri runttasi vieressä huikeita potkuja. Tekemiseni rytmi ei tuntunut kyllin luontevalta, eikä parhaita tehoja irronnut.

Toiseksi liikesarjaksi arpa heitti Juchen, joka on lähes pelkkää jalkaa. Nyt olisi siis pitänyt omienkin kinttujen kulkea yhtä hyvin kuin ne viimeaikoina ovat treeneissä kulkeneet. Vaan näinpä ei käynyt. Ensimmäinen jalan kuljetus oli huono ja lopussa tasapaino lähti pahasti. Seuranneessa potkusarjassa horjuminen jatkui ja keskittymistä oli vaikea pitää kasassa. Puolenvälinjälkeisissä hyppytakakiertopotkuissa meinasi lavan reuna tulla pahasti vastaan, enkä voinut hypätä taaksepäin niin paljon kuin olisi tarvinnut, sillä olisin pudonnut lavalta. Ensimmäinen potku meni pahasti läpi, mutta jälkimmäinen oli sentään kelvollinen. Loppu sujui ihan mukavasti, mutta se ei kuitenkaan riittänyt. Voitto Aleksanterille 4-1.

Liikesarja jäi vähän kaivelemaan sen takia, että alisuoriuduin finaalissa. Tai en ainakaan suoriutunut tilanteen vaatimalla tavalla, saati edes omalla tasollani. Tai ehkä se oli juuri sitä mikä tasoni on tällä hetkellä... No, turha pyöritellä yhtä epäonnistumista sen enempää. Lyön vaikka vetoa, että MM-kisoissa osat vaihtuvat, mikäli Leonov tulee siellä vastaan. Ei kuitenkaan ihan kaikkia säästöjä sijoiteta  Mieltä lämmitti sentään hiukan se, että kun maajoukkuevalmentaja haki kisapassiani tuomaripöydältä, sanoi kehän päätuomarina toiminut puolalainen 7. danin mestari haparoivalla englannillaan: "I don't understand why your competitor lose." Suomeksi siis jotakuinkin: "En ymmärrä miksi teidän kilpailijanne hävisi." Epäonnistumisestani johtuen en kuitenkaan olisi ansainnut voittoa ja se siitä.

Ottelukehässä kivaa
Matsit oteltiin samana päivänä, joten täysi päivähän siitä tuli. Ensimmäinen vastustajani oli nuori puolalainen. Taktiikkani oli selvä: liike, rentous ja tyhjä pää. En ole harjoitellut ottelua oikeastaan ollenkaan kevään jälkeen ja lähdin taistoon vanhoilla vaistoilla. Tarkoitus oli antaa kaverin tehdä mitä tekee ja pyrkiä kuittaamaan tilanteista pisteet.

Homma lähtikin käyntiin mukavasti. Ensimmäisen erän jälkeen tilanne oli tasan, mutta mitään hätää ei ollut missään vaiheessa. Vihdoin sain vahvimpia puoliani, rentoa liikkumista, kisakehään. Tätä kautta aukesi sitten sen verran pistepaikkoja, että vein toisen erän nimiini ja etenin toiselle kierrokselle.

Toinen vastustaja oli potkunyrkkeilytyylillä otteleva ukrainalainen. Kaveri siis tykkäsi lyödä painavasti, muttei ollut mikään tekniikkaihme. Taktiikka oli tätä kaveria vastaan sama kuin edellisessä ja tuntuikin toimivan hyvin. Ensimmäisen erän viime sekunnilla osuin hyvin takapotkulla ukrainalaisen pernan puoleiseen kylkeen ja kaveri oli katketa. Mikäli eräsummeri ei olisi pelastanut, olisi hän joutunut ottamaan taukoa. Tuollainen osuma lämmittää aina mieltä, vaikken siitä pisteitä saanutkaan (tässä kisassa oli pistetaulu, jolta näki ottelun pistetilanteen reaaliaikaisena). Toisessa erässä vastustaja lisäsi hiukan höyryä ja väsähdimme vähän molemmat. Jouduin pakittelemaan, mutta osuin myös hyvin vastaiskuilla, kun kaveri väsyi minua enemmän ja oli pakotettu epätoivoisiin ratkaisuihin. Ottelun loppuessa olin kolmen tuomarin pisteissä edellä ja yhden mielestä jäljessä. Huomionarvoista on, että ukrainalainen ei saanut yhdeltäkään tuomarilta yhtään pistettä koko neljän minuutin aikana.

Kolmatta matsia odotellessa alkoi vasemman jalan isovarvasta vähän kipristellä. Näytti siltä, että kynnen päälle oli tullut osumaa, kun alkoi hiljalleen mustua juuresta. Kun aikaa kului lisää, alkoi varpaan alapinnalle kertyä nestettä, koska se ei tietenkään päässyt kynnen läpi turpoamaan. Oli vähän kuin geelityynyllä olisi kävellyt. Tämä vaikeutti selvästi kolmannen ottelun asetelmia, sillä liikkuva taktiikkani olisi ollut omiaan tätäkin puolalaista vastaan. Koitin parhaani mukaan "mukaliikkua", jotta vastustaja ei olisi uskaltanut ryskiä voimalla ylitseni. Ensimmäinen erä menikin tasaisissa merkeissä, mutta toisessa erässä peli ratkesi. Joko minulta yksinkertaisesti loppuivat eväät, tai sitten kaveri huomasi, että etäisyys on helppo kuroa umpeen ja käydä vain lyömässä finskiä pataan. Keräsi pari aika tukevaa osumaa pääkoppaan, kun puolalainen pudotteli etu-, taka-, etusuora -yhdistelmiään. Toisen erän puolen välin jälkeen näin pistetaululta, että tilanne on toivoton. Mietin sitten, että pitäisikö alkaa ryskäämään käsillä eteenpäin ja rusikoimaan sen minkä pystyy, mutta tulin siihen tulokseen, että molemmilla tulee siitä vain nenä kipeäksi, enkä kuitenkaan pysty ottamaan tarvittavia pisteitä sillä tyylillä. Toisin sanoen selkärankani katkesi. Loppu sitten tuupittiin menemään pitkilä potkuilla ja otteluni loppuivat siihen. Kaikki kunnia vastustajalleni, nuori puolalainen oli hyvä ottelija ja lisäksi mukava kaveri.

Matsin jälkeen kinttu tuntui hiukan huonolta ja seuraava yö menikin heräillessä vajaan tunnin välein päästämään kylmää vettä kipua sykkivälle pottuvarpaalle. Kylmä vesi auttoi kipuun välittömästi ja sain jatkettua unia aina uuteen kipuaaltoon asti. Kotiin palattua kävin oitis lääkärillä ja varpaan murtuma todettiin röntgenkuvista. Mitään ihmeitä tuolle vammalle ei voi tehdä ja lääkäri arvioi luutumiseen menevän 5-6 viikkoa. Liikkua saa kivun suomissa rajoissa. Tätä kirjoittaessa vamman synnystä on melkein kaksi viikkoa ja tilanne vaikuttaa jopa valoisalta. Varvas liikkuu jo ja olen treenannut koko viikon lähes normaalisti. Viime viikon sen sijaan otin hyvin rauhallisesti sekä fyysisesti että henkisesti. En ole kovin huolissani tästä takaiskusta, vaan uskon olevani täydessä lyönnissä 26.-29.11. käytävissä MM-kisoissa.