2006

Iron Maiden, Tampere 12.11.2006
2006 >>

Iron Maiden, Tampere 12.11.

Iron Maidenia on turha lähteä perustelemaan tai selittelemään. Jos et tiedä mistä on kyse, on aika hävetä tai sivistäytyä. Jos et pidä Maidenista, voit jättää artikkelin lukematta. Makuasioistahan musiikissa kuitenkin on kyse, eikä niistä kuulemma voi kiistellä. Tosin koripallovalmentaja Kalle Rissasen mielestä faktat ovat niitä joista ei voi kiistellä. Oli miten oli, meikäläinen on digautellut Maidenia jostain kasiluokalta lähtien, kun altistuin bändin musiikille siskoni Tuulan ansiosta. Ensikosketukseni Maidenin tuotantoon sain, kun kaverini, nykyinen Koivulankylän paroni, Mikko V. esitteli The Trooperin varsin mukaansatempaavasti Sylvään yläasteen poikien pukukopissa ilmarumpuja soittaen ja muita soittimia laulaen. Tuohon asti Metallica oli ollut kaikki kaikessa ja kaikki muu humppaa. Tai hunppaa. Sitkeällä altistuksella minutkin kuitenkin saatiin ymmärtämään miten hienosta asiasta Iron Maidenissa on kyse, ja paluuta entiseen ei ollut. 

Bändi esiintyi nyt ensimmäistä kertaa historiansa aikana Tampereella ja minä pääsin näkemään tämän heavy-mammutin kolmatta kertaa. Ensimmäinen kerta oli kesäkuussa 2003, kun bändi saapui Helsinkiin alustamaan saman vuoden joulukuussa nähtyä Dance of Death -kiertueen esiintymistä, ja toinen heinäkuussa 2005 Early Days -kiertueella. Näistä ensimmäisellä kuultiin mainio kooste orkesterin pitkän historian varrelta ja jälkimmäisellä teeman mukaisesti vain neljän ensimmäisen levyn tuotantoa. Molemmilla kerroilla olin matkassa valmentajani Mikko Allinniemen kanssa. Sama mies oli hankkinut liput myös Tampereen keikalle ja tällä kertaa mukana olivat myös Taekwon-Dosta tutut Heli Karjalainen ja Jari Lahtinen sekä lukkopainin Euroopan kärkinimi Teemu Launis. 

Konserttipaikkana toimi Hakametsän jäähalli, mikä oli huomattavasti intiimimpi ympäristö kuin Helsingin Hartwall Areena. Täällä huonommallakin paikalla oli selvästi lähempänä, mutta toisaalta massiivisten rakennelmien tekemä vaikutus jäi uupumaan. Itse keikka oli oikeastaan hämmentävä. Ennen konsertin alkua yritimme arvailla millä biisillä Maiden polkaisee homman käyntiin ja veikkailimme, että uudelta A Matter Of Life And Death -levyltä kuullaan neljä, korkeintaan viisi kappaletta. Hämmästys olikin melkoinen, kun laulaja Bruce Dickinson ilmoitti setin alkupuolella, että tänään kahlataan läpi koko kyseinen albumi. Valitettavasti tämän levyn materiaali on minulle vielä vähän tuntematonta, mikä saattaa johtua siitä, että albumi on mielestäni melko tylsä, enkä näin ollen ole jaksanut siihen liikaa paneutua. Maidenia oli tietysti hieno seurata ja paikoitellen uudetkin biisit toimivat komeasti, mutta kyllä koko täysi jäähalli silti vaikutti hieman uniselta jopa yhdeksän minuuttisten kappaleiden vyöryessä yli yksi toisensa jälkeen. Todellinen herätys saatiinkin sitten varsinaisen setin toiseksi viimeisessä siivussa, kun vanha kunnon Fear Of The Dark räjähti soimaan. Yhtäkkiä uninen yleisö pomppasi ylös istuimistaan, minä muiden mukana, ja hoilotti kuorossa niin laulun sanoja kuin kitaramelodioitakin. Tätä seurasi vielä bändin nimikkobiisi, joka viimeistään villitsi porukan. Dickinsonin toivotettua hyvää yötä ja Maidenin poistuttua lavalta, alkoi hurja jytinä ja melske, kun fanit hakkasivat käsiään yhteen ja polkivat jalkojaan hallin betonilattiaan. Tätä seurannut palkinto, kolmen kappaleen encore-veto, olikin sitten silkkaa ilotulitusta. 2 Minutes To Midnight, The Evil That Men Do ja Hallowed Be Thy Name olivat kuin balsamia niihin pikku haavaumiin, joita muiden yhtä merkittävien kappaleiden kuulematta jääminen oli saanut aikaan. 

01. Different World
02. These Colours Don’t Run
03. Brighter Than a Thousand Suns
04. Pilgrim
05. Longest Day
06. Out of the Shadows
07. Reincarnation of Benjamin Breeg
08. For the Greater Good of God
09. Lord of Light
10. Legacy
11. Fear of the Dark
12. Iron Maiden
———————
13. 2 Minutes to Midnight
14. The Evil that Men Do
15. Hallowed Be Thy Name