| www.ismomakinen.com | |||
|
|
Uutiset 2007
Lauantai 2.6. Kolmas kisapäivä - kultapilvellä musta reunus ...tai mustalla pilvellä kultareunus. En oikein vielä tiedä kumpi,mutta tosiasia on se, että ottelut jäivät yhteen. Takkiin tuli avauskierroksella hollantilaiselta. Kello on niin paljon, etten ala asiaa enempää ruotimaan, sen verran sanottakoon kuitenkin, ettei matsi huono ollut, mutta 12 varoitusta = -4 pistettä ja tällöin on lähes mahdoton ottelua voittaa. Kaveri puskikin vastustajille toistakymmentä varoitusta kaikissa otteluissaan. Ehkä liukas alusta auttoi tässä jotenkin, mene ja tiedä. Tosiasia on kuitenkin, että mies otti ja voitti koko sarjan. Enkä edes muista tyypin nimeä! EM-pronssia oli kuitenkin alla tältä keväältä ja finaalissa kaatui Euroopan mestari Romaniasta (11 varoituksen myötä). Päivän loistava uutinen oli se, että Allinniemen Mikko otti pronssia -52kg:n ottelussa. Mahtava juttu kerta kaikkiaan ja hieno palkinto hienolle miehelle vuosien kovasta työstä! Mikko laskeskeli tuossa, että nämä ovat hänelle peräti seitsemännet MM-kisat. Hienoa oli myös se, että Brasilian Luiz Quintas otti hopeaa ja kyllä tuon voitonkin isäntämaa Kanadan Maxime Bujouldille suo. Kerrassaan mukavia tyyppejä molemmat. Huomenna naisten ja miesten joukkueottelut ja joukkuevoimamurskaukset. Naisilta odotan paljonkin, samoin miesten powerijoukkueelta. Ottelemaan lähdetään vain huvin vuoksi, meillä on vain neljä ottelukuntoista kaveria ja niistäkin kaksi kevytsarjalaista. EM-kisoissa oli kuitenkin sen verran hauskaa mätkiä, että osallistutaan täälläkin, toivottavasti saadaan hyviä matseja ja vähän kolhuja Perjantai 1.6. Toinen kisapäivä - kannustusta ja Maamme-laulu Tänään meikäläisellä oli vapaapäivä "töistä", joten saatoin keskittyä joukkuekavereiden kannustamiseen. Päivän onnistuja oli Karjalaisen Heli, jonka sisukkuus palkittiin vihdoinkin MM-pronssimitalilla alle 54-kiloisten ottelusta. Kertakaikkisen hieno homma Heliltä, joka yleensä on kohdannut sarjan voittajan viimeistään toisella kierroksella. Nyt maailmanmestari, Ukrainan Katya Solovey tuli vastaan vasta välierässä ja eteni kyllä vakuuttavasti finaaliin Helin hyvistä otteista huolimatta. Helin mitali jäikin päivän ainoaksi, sillä Joonas Helassalo junioreissa sekä Sanna Sotka ja Nyyti Korolainen naisissa kärsivät tappiot avauskierroksella. Joonaksen matsia en nähnytkään, mutta tappio tuli kovalyöntiselle argentiinalaiselle, joka taisi ottaa pronssia. Nyyti otteli kerrassaan mahtavasti Slovenian Sabina Sehiciä vastaan, mutta mikään ei kerta kaikkiaan auttanut, kun vastustaja oli tänään parempi. Synkkä hetki taisi tulla toisen erän alkupuolella, kun slovenialainen potkaisi samassa tilanteessa Nyytiä kahdesti päähän. Nyyti kuittasi hetken kuluttua kiertopotkulla vastustajan päähän, mutta sekään ei auttanut. Sehic voitti lopulta mestaruuden. Harmi että Nyyti sai juuri mestarin vastaansa heti alussa, tuo matsi olisi voinut olla vaikka finaali. Loistavaa asennetta ja kypsä esitys kuitenkin MM-kisojen ensikertalaiselta. Toinen samanmoinen, "T34" Sotka hävisi ottelunsa amerikkalaiselle. Ensimmäinen erä meni vähän hukkaan tunnustellessa, mutta toisen Sanna vei mielestäni selvästi lyönneillä. Tiedä sitten miten tuomarit pisteet rekisteröivät, mutta tosiasia on se, että jenkki meni jatkoon. Päivän huono uutinen on se, että Heiskasen Pauliina loukkaantui melko pahasti naisten joukkue-erikoistekniikoissa. Pauke tuli ylihypystä alas huonosti ja taittoi nilkkansa. Mitään ei onneksi ole murtunut, mutta omin avuin tyttö ei hetkeen kävele ja kuntoutusta on tiedossa. Liukas alusta oli muutenkin katastrofaalinen, siellä jätkät tulivat kyljelleen alas ja myös Saksan Karima Houssa taittoi jalkansa. Saa nähdä miten powerissa luistellaan huomenna... Huomenna on ottelupäivä, itse olen tulessa iltapäivän sessiossa klo 21.30 alkaen Suomen aikaa. Sarjassani on peräti 37 kilpailijaa, joten hikinen urakka on edessä jos mitaleille mielin. Ja totta kai sinne tavoitellaan. Hommaa lähdetään rakentamaan ottelu, erä, piste ja tilanne kerrallaan, eikä ajatella sen pidemmälle. Sarja on yksi kilpailun kovimmista, ellei kovin ja jokaisen voiton eteen vaaditaan kovasti töitä. Eikä sekään riitä, vaan päivän pitää olla hyvä, menestymisen nälkä kova ja pään kunnossa. Tämän illan ja aamupäivän aikana onkin tiedossa henkistä latailua, sillä tarkoitus on otella paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Aamulla kehässä (15.30 Suomen aikaa) ovat -63kg Risto Jokelainen, -54kg Mikko Allinniemi ja -70kg Saara Koivisto. Juniorit Henna Majanen ja Tiia Kiviranta ottelevat myös tällöin ja Nyyti Korolainen murskaa. Minun lisäkseni iltapäivällä suorittaa Lasse Kuusisto voimamurskauksessa ja illan sessiossa tykittävät Matti Miinala -80kg ja Veera Lahtinen -63kg. Sori jos unohdin jonkun, on jo myöhä. Nyt nukkumaan, voikaa hyvin ja kiitokset Illoon viesteistä, lämmittivät toden teolla mieltä Torstai 31.5. Ensimmäinen kisapäivä - MAAILMANMESTARUUS Kisojen avauspäivä oli suomalaisittain loistava. Aamusessiossa Heiskasen Pauliina otti upean voiton naisten 1. danin sarjassa. Itse olin vuorossa vasta iltapäivällä ja todella pitkän päivän, kaikenlaisen säätämisen ja kovan työn jälkeen pääsin juhlimaan kolmatta maailmanmestaruuttani. Finaalissa päihitin argentiinalaisen. Toisen danin sarja oli kovatasoinen, mikä tekee voitosta entistä hienomman. Koska on jo myöhä, en jaksa jaaritella aiheesta enempää toistaiseksi, mutta kisojen päätyttyä makustelen tätä päivää taatusti vielä tällä sivustollakin ja kerron tarkemmin kisatapahtumista ja tunnelmista. Päivän täydensi naisten liikesarjajoukkue ottamalla hienosti pronssia. Kisat jatkuvat huomenna otteluilla, mutta suurin osa suomalaisista on otteluvuorossa vasta lauantaina. Punnitus oli tänään ja kaikki läpäisivät sen kunnialla, minä muiden mukana. Lauantaina sitten matsataan, huomenna pokataan mitali, lauletaan Maamme-laulu ja kannustetaan muita. Nyt nukkumaan, olen aivan rättiväsynyt. Valitan että eiliseltä ei tullut raporttia, mutta piti keskittyä kisaan, eikä eilen sitä paitsi tapahtunut mitään. Ps. Terveiset kaikille Illon koulun oppilaille, teillä kun on viimeinen varsinainen koulupäivä. Oikein hyvää kesää ja muistakaa ottaa rennosti nyt kun on sen aika! Terveiset myös työkavereille ja samantien muillekin tutuille ja miksei tuntemattomillekin, kun maailma näin Kanadan yössä vammalalaispojalle hymyelevi Tiistai 29.5. - hot bowling action Tänään treenattiin vain kertaalleen. Jokainen sai tehdä juttuja omien tarpeidensa mukaan. Itse hain vähän liikesarjatuntumaa, samoin tekivät Lasse ja juniorit sekä naisten joukkue. Nyyti, Matti ja Risto viimeistelivät herkkiä otteluaseita ja Mikko teki mitä tiukan painonpudotuksen kourissa parhaaksi näki. Tänään en enää ole kävellyt yhtään, vaan jalkoja on säästelty. Tuttuja on näkynyt yhä enemmän, ruotsalaiset saapuivat tänään, samoin norjalaiset tavattiin lounaalla, englantilaiset ja skotit ovat paikalla, kuten ilmeisesti vähiin päin kaikki maat. Illaksi valmentajat olivat järjestäneet kevyttä yhteisohjelmaa keilailun merkeissä. Mikäs sen mukavampaa, mielestäni oiva veto tähän väliin. Porukalla oli oikein mukava paiskoa menemään, vaikkei oma heitto oikein kulkenutkaan. Kaatojen merkiksi kajautetut "arri"-huudot kuitenkin kaikuivat iloisesti keilahallissa. Huomenna on sitten ohjelmassa lehdistötilaisuus, josta pitäisi vielä tänään saada lisätietoa, kuten esim. missä se pidetään. Sen lisäksi ohjelmaa ei ole, päivä on oleva kevyt ja pää säädetään kunnolla kisa-asetuksille. Kisa-aikataulun näkeminen tänään muistutti selvästi monia siitä, mitä varten tännä onkaan tultu. Tällä hetkellä näyttää siltä, että minun sarjani käydään aina iltapäivällä, joten aamun heräämisen kanssa ei tarvitse hosua. Painoasiat punnitusta ajatellen ovat hyvällä mallilla, eikä nälkää tarvitse liiaksi nähdä. Liikesarjat minulla on torstaina ja ottelu lauantaina. Joukkue-erikoistekniikat niinikään torstaina ja joukkueottelu sunnuntaina. Kaikkien suomalasten ohjelman näet tästä. Päivän erikoinen: Tässä päivässä ei ollut mitään erikoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö päivä olisi ollut hyvä Maanantai 28.5. - kremppoja ja väsymystä Tämä päivä ei juuri eronnut aiemmista, vaan tutulla kaavalla mentiin jälleen. Treenit otin itse aika iisisti, jottei yläselkä menisi enää pahemmin jumiin. Joonaksen kanssa pidettiin hierontasessiokin ja yritettiin vähän helpottaa tilannetta. Juuttaksen kanssa ei olla ainoita, joilla on pientä kiristystä tai pikkuvammaa siellä täällä. Jollain on takareisi paalissa, toisella lonkka vaivaa, kolmannella pohkeet jumittavat, useimmilla jotain pientä kremppaa löytyy. Onneksi isommista vammoista ei ole kyse, vaan kaikki ovat kyllä varmasti iskukunnossa kisojen alkaessa. Tämän päivän harjoituksissa huomasin myös, että jalat ovat väsyneet. Moni muukin kertoili pienestä uupumisesta, onhan tässä kuitenkin jumpattu pari kertaa päivässä ja vielä käveltykin päivittäin jonkin verran. Huomenna onkin vain yksi kevyt treeni, eikä meikäläinen ainakaan aio talsia yhtään ylimääräistä. Kokemusten mukaan pötköttely, rentoilu ja löysäily alkavat olla tässä vaiheessa enemmän kuin paikallaan. Keskiviikkona ei treenata enää lainkaan. Lisää joukkueita saapui tänään, mm. Saksa, Argentiina ja Brasilia. Oli tosi mukava nähdä tuttuja ja ystäviä pitkästä aikaa, erityisesti Brasilian Luiz Quintasta ja Saksan Karima Houssaa. Luizin kanssa ollaan viimeksi nähty kaksi vuotta sitten Saksan MM-kisoissa, mutta yhteyttä pidetään toki säännöllisesti. Illalla käytiin porukalla syömässä ja hyvää oli tänäänkin. Mitään tämän erikoisempaa ei sitten tapahtunutkaan. Nyt pitää mennä naapurikämppään katsomaan jätkien kanssa Stanley Cup-finaalia. Ottawa meni juuri 2-1 johtoon ja täytyy kannustaa Selänteen Anaheim uuteen nousuun. Huomiseen! Päivän erikoinen: Mitään kovin erikoista ei tänään tapahtunut. Sain kuitenkin tietää, että keskiviikkona on kisapaikalla lehdistötilaisuus, johon minun tulee osallistuman. Mieleen tulee heti Studio Julmahuvin sketsi "Suomen hiihtomaajoukkuetta ravistellut skandaali on saanut uuden, järisyttävän käänteen". Aika arria meininkiä, mutta hieno kokemus tietysti. Lisäksi tuli kutsu perjantain Hall of fame -tapahtumaan, onneksi tuli kulmahousut mukaan. Kaikki tämä on tietysti hienoa ekstraa, mutta hoidetaan nyt ne kisat kunnialla ja mietitään näitä sitten. Sunnuntai 27.5. – länsirintamalta ei mitään uutta Tämän päivän ohjelma ei juuri poikennut edellisistä. Aamiainen, aamutreeni, lounas, iltapäivän treeni, päivällinen. Päivän vapaa-ajannumerona oli kävellä takaisin lounaalta yliopistolta. Isompi porukka lähti jalkapatikkaan, mutta lopulta olimme kahdestaan Hollerin Mikon kanssa. Edettiin hyvin rauhallisesti, istuskeltiin välillä, juotiin kahvit ja katseltiin kauppoja. Kävelimme läpi kolme ostoskeskusta matkan varrella. Leppoisa tapa tappaa aikaa. Päivän molemmat treenit kulkivat mukavasti, erityisesti iltapäivän matsijutut lähtivät rennosti. Huonompi juttu on se, että yläselän lihakset ovat aika pahasti jumissa, mikä tietysti haittaa vähän tekemistä ja tekee olosta epämukavan. Täytyy koittaa saada jumit auki loppuviikkoon mennessä, mikä tosin voi olla vaikeaa, kun joukkueella ei omaa fysioterapeuttia tai hierojaa ole… Muuten koko porukka tuntuu olevan melko hyvässä iskussa. Saaran esitykset otteluharjoituksissa olivat lupauksia herättäviä, Matin potkut lähtevät rentoina hätäisesti ja Lakun ja Pauliinan liikesarjat ovat tykimpää osastoa. Kunhan tästä vielä pari päivää kuluu, alkaa kisojen lähestyminen varmasti näkyä kaikessa tekemisessä, toivottavasti hyvällä tavalla. Tänään ilmestyneessä Le Journal de Quebéc-lehdessä oli kisamainos, jossa jo eilisessä raportissa mainittuja henkilöitäkin oli esillä, meikäläisen pärstä muiden mukana. Hauska homma, mutta hienompaa olisi, jos kuva olisi lehdessä kisojen jälkeen ;-) Tänään saatiin vihdosta viimein myös ratkaisu majoitusongelmaan. Kolmen Juuttaksen vieressä vietetyn yön jälkeen mitta alkoikin jo olla täysi ja muutin vapautuneeseen kämppään aivan naapuriin. Tämä "yhden hengen" huone on täysin samanlainen kuin se, jossa kolmistaan asustelimme, joten nyt on ainakin tilaa kuivata varusteita ja kaksi sänkyä, joista valita köllöttelyalusta. Ensiviikon alussa Timo ”Bad Diver” Tikkala tosin liittyy seuraani, mikä on hieno asia, sillä eihän yksin oikeasti ole kivaa. Huominen päivä tuskin tuo suuria mullistuksia päiväjärjestykseen. Harjoitustila-asiat tosin pitäisi vihdosta viimein saada kuntoon, joten sekä enemmän tilaa että parempi alusta on toivottavasti tiedossa. Muita joukkueita saapuu päivittäin ja tuttujakin pääsee varmasti kohta näkemään. Muutaman päivän melko leppoisan oleskelun jälkeen aletaan taas muistaa miksi täällä oikeastaan ollaan. Nyt meikäläinen lähtee nukkumaan kunnon yöunet ilman kuorsaavan Nokian nuoren lupauksen seuraa. Huomenna on aikomus herätä aikaisin kuten tänäänkin, sillä kisapäivinä herätä pitää jo kuuden maissa. Koko joukkue lähettää terveisiä tutuille, voikaa hyvin.Päivän erikoinen: Ryhmämme sai tänään tarkempaa tietoa paikallisesta tippikulttuurista. Tippi kuuluu asiaan oikeastaan kaikkialla missä palvellaan, myös esim. hotellin aamiaisella. Tähän asti olimme surffanneet läpi aamiaisten pelkän aamiaislipukkeen turvin. Samaten kuuluu asiaan jättää palvelurahaa kerrossiivoojille. Tänään siis teimme niin poikain kanssa, mutta jostain syystä rahat eivät olleet kelvanneet. Edellisenä päivänä siivooja tosin oli siivonnut, eli poistanut roskakorista, muovipusseista ja jääpaloista kyhäämämme jääkaapin, joka piti sisällään n. 20 siivua juustoa, keittokinkkua ja neljä pulloa juotavaa jogurttia. Tästä olen katkera ikuisesti. Päivän erikoinen II: Sää muuttui tänään parin päivän helteestä suorastaan kylmäksi. Shortseissa ja t-paidoissa liikkeelle lähteneet palasivat nopeasti hakemaan takkia ja pitkiä housuja. Veera tiesi kertoa, että helteet olivat johtuneet metsäpalojen aiheuttamasta savuverhosta tms., minkä vuoksi jotkut allergikotkin ovat saaneet pahoja oireita. Nyt vallitseva sää lienee lähempänä normaalia, lämmintä on viitisentoista astetta. Päivän erikoinen III: Kahvinjuojan on syytä ottaa huomioon, että Quebec on ranskankielistä aluetta juomaa tilatessaan. Itse en usein kahvia juo, mutta tänään tilasin latten. Huonompi homma on se, että cafe latte on italiaa ja ranskaksi sama tuote olisi vissiin cafe au lait. Tämän tiesi kahvien erikoismies Holler kertoa. Cafe latte taas on jotain muuta, joten sain ilmeisesti maitovaahdolla päällystettyä tervaa. Sitä ainakin luulen tuotteen olleen, melkoista myrkkyä. Lauantai 27.5. – kaupunkikierros ja kevyttä treeniäAamu alkoi tänään tutuissa merkeissä: ensin painon tarkistus Mikon vaa’alla ja kun kilot näyttivät olevan kohdillaan aamiainen. Mahdollisuudet aamiaisella ovat täällä moneen, tarjolla on niin hedelmiä ja jogurttia kuin rasvaisia makkaroita, pekonia ja tuhteja leivonnaisiakin. Aika perussettiä, mutta kyllä niistä sopivan kokonaisuuden kasaa, kunhan jättää makkarat yms. rauhaan. Aamutreeni oli liikesarjaa ja tekniikkaa, otteluporukka treenasi Pekan johdolla matsijuttuja. Oma tekeminen tuntuu edelleen ajoittain hyvinkin vahvalta, mutta joitain ongelmakohtiakin löytyy. Ihmeitä ei kuitenkaan enää pysty tekemään, nyt mennään niillä mitä on. Lounaalle matkattiin jälleen koulubussilla yliopistolle. Ruokailun jälkeen porukka hajaantui kukin tahoilleen pienemmissä porukoissa. Mikon, Lassen ja Helin kanssa lähdettiin tsekkaamaan kaupungin keskustaa. Otettiin bussi vanhankaupungin liepeille ja siitä jalkapatikkaan. Nähtävää oli paljonkin, kerrassaan miellyttävä paikka viettää aurinkoinen päivä. Pidettiin melko rauhallista tahtia, istuskeltiin välillä ja huolehdittiin nestetasapainosta, liialla kävelemisellä sitä menee ihminen vain aivan paaliin. Kolmen-neljän tunnin reissun jälkeen palattiin hotellille ja vuorossa oli iltapäivän treeni. Sisätiloihin ei tällä kertaa päästy, mutta treenailimme läheisellä parkkipaikalla taivasalla. Kaikenlaisissa mestoissa on tullut harjoiteltua, joten ei tuo suurempia ongelmia tuottanut, vaikka alusta ei paras mahdollinen ollutkaan.Pekalta saimme myös kisajärjestäjän infopaketin, johon oli koottu kaikenlaista bussiaikatauluista kisa- ja kaupunkiesitteisiin. Kisaesitteessä esiteltiin muutamia kilpailijoita ja yllätyksekseni sieltä löytyi myös minun kuvani ja tärkeimmät saavutukset. Pidän tätä suurena kunniana, sillä muita esiteltyjä olivat mm. 14-kertainen Euroopan ja kaksinkertainen maailmanmestari, Puolan Jaroslaw Suska ja nelinkertainen maailmanmestari, Brasilian David Kerr. Muitakin joukkueita alkaa pikkuhiljaa saapua kaupunkiin, äsken esim. Sveitsin ja Uuden Seelannin joukkueet. Saksalaisten pitäisi saapua huomenna. Säpinää alkaa siis väistämättä olla päivä päivältä enemmän ja myös kisatunnelma ja -jännitys alkavat varmasti nousta. Huomenna on sunnuntai, eikä mitään erikoista tiedossa ainakaan vielä. Normaalilla päiväjärjestyksellä mennään: ruokailut ja treenit aikataulun mukaan ja niiden ulkopuolella vapaata. Nyt alkaa olla aika painua hissukseen yöpuulle, voikaa hyvin. Päivän erikoinen: kaupungin bussit kulkevat normaalisti aikataulun mukaan, mutta viikonloppuisin eivät mene lainkaan vanhankaupungin läpi, koska siellä on liikaa ihmisiä. Tätä ei kuitenkaan lue aikataulussa, mikä aiheutti epätietoisuutta sekä ulkomaan elävissä että paikallisissa.Pe 25.5. – ensimmäinen päivä rapakon takana No niin, täällä sitä nyt sitten tosiaankin ollaan… Uusi maanosa on tullut ”valloitettua” aikaisempien Euroopan, Afrikan ja Aasian lisäksi. Koskahan pääsisi käymään Etelä-Amerikassa ja Australiassa? Etelänapamantereelle ei mitään hinkua edes ole ja sehän sulaa kohta poiskin. Vaan eipäs nyt kuitenkaan aleta vääntämään sen enempää kannanottoa ilmaston lämpenemiseen, vaan kerrotaan ensimmäisestä päivästä Kanadassa ja tämän hetken tunnelmista.Kun saavuimme yöllä hotellille, ei kaikki mennyt kuin elokuvissa. Jouduimme odottamaan yli tunnin huoneisiin pääsyä, mikä ei vuorokauden reissaamisen jälkeen ollut ihan yhtä lystiä miltä ehkä kuulostaa. Lisäksi sain huonekavereiksi Joonaksen ja Lassen, nuo lystikkäät seuramiehet. Huoneemme tosin oli vain kahden hengen kämppä kaikkien muiden paitsi henkilökunnan mielestä. Jouduin siis jakamaan vuoteen Joonaksen kanssa, Laku sai levyttää ylhäisessä rauhassaan. Onneksi vuode oli sentään leveä, joten mitään suurempia vaikeuksia ei ollut nukkua. Eilisessä jamassa tosin olisi nukkunut sikeästi vaikka kivikasassa. Joka tapauksessa vielä tänään pitäisi löytyä joku ratkaisu tähän pikku probleemaan. Aamulla haukkasimme hotellilla ihan kelvollisen aamiaisen ja lounas käytiin syömässä Lavalin yliopistolla, missä kisatkin tullaan käymään. Matkan sinne taitoimme sellaisella keltaisella koulubussilla, jota Otto ajaa Simpsoneissa, USA:n puolella tosin. Kävimme myös tsekkaamassa tulevan kisapaikan, mistä ei kuitenkaan saanut parasta käsitystä, koska paikkaa laitettiin juuri seminaarikuntoon. Iso tila ainakin oli, joten seitsemän kehää sinne mahtuu helposti.Keli on ollut aurinkoinen, suorastaan paahtava, sillä lämmintä on lähes 30 astetta. Siksi onkin tärkeää välttää liikaa aurinkoa ja juoda riittävästi. Lounaan jälkeen osa porukkaa lähti kaupungin keskustaan, mutta minä menin pienemmässä ryhmässä hotellin lähellä olevalle ostarille tekemään välttämättömiä hankintoja ja tappamaan aikaa. Mikon ja Lassen kanssa kierreltiin vähän ja ostettiin tarpeelliset eväät. Viideltä pidettiin lyhyt treenisessio, lähinnä paikkojen availua ja venyttelyä rasittavan matkustuksen jälkeen. Loppuilta meneekin tässä lojuessa ja nukkumaanmenoaikaa odotellessa. Huomenna on tarkoitus käydä katsomassa mitä kaupungin keskustasta löytyy ja treenata pari kertaa lyhyesti, mutta ytimekkäästi. Päivän erikoisuus: täällä kaikkiin hintoihin lisätään jonkin sortin vero (15%), mutta vasta rahastuksen yhteydessä. Hintalapuissa nähtävät hinnat eivät siis koskaan ole sitä, mitä oikeasti joutuu pulittamaan. Torstai 24.5. – matkavuorokausiTätä kirjoittaessani olemme matkalla Montrealista Quebeciin. Nyt reissussa on oltu täysi vuorokausi yhteen menoon ja se alkaa tuntua. Tampereelta lähdettiin torstaina klo 2 yöllä Helsinki-Vantaalle, josta lento Amsterdamiin lähti kuuden aikaan. Hollannissa odoteltiin seitsemisen tuntia jatkolentoa ja ehdittiin poiketa kaupungissakin. Lento tänne Atlantin toiselle puolelle kesti kahdeksan pitkää tuntia, joskaan mitään suurempia ongelmia lennolla ei ollut. Porukka on yrittänyt sopeuttaa itseään Kanadan aikaan ja tämän vuoksi liikaa nukkumista on vältelty. Kunhan päästään hotellille näistä nimismiehenkiharoista, ei unta tarvitse kauaa odotella, se on varmaa. Matkaa tehdään tällä hetkellä bussilla ja suureksi yllätykseksi maantien taso täällä tuntuu olevan jotain Thaimaan Bangkok – Hua Hin–pätkän ja Tansanian erikoiskokeitten välimaastoa. Vastaavaa tärinää on viimeksi tullut koettua varmaan hammaslääkärissä. Alkumatkasta bussin tavaratilan luukku aukesi parikin kertaa täydessä vauhdissa. Onneksi ainoastaan yksi reppu pääsi putoamaan ja sekin saatiin kaiketi poimittua ehjänä tienposkesta. Maisemat ja näkymät ovat myös olleet yllätys, ympäristö ja erityisesti se osa mitä Montrealista nähtiin on paljon karumpaa kuin odotin. Kello on täällä seitsemän tuntia Suomen aikaa jäljessä, tätä kirjoittaessani se tulee täällä 21.30 illalla, kun taas Suomessa kiskotaan aamuyön sikeitä unia. Hotellimme pitäisi olla hyvä ja jokaisessa huoneessa tulisi oleman nettiyhteys. Porukalla on useampiakin läppäreitä mukana, joten uskon, että pystyn päivittämään tätä sivustoa säännöllisesti. Mitään järin tärkeää raportoitavaa tosin tuskin tulee ennen kisatapahtumien alkua. Pysykää kuitenkin kanavalla, jos haluatte lueskella kuulumisia, pyrin päivittämään tietoja päivittäin. Nyt Kanada vaikenee iltahämärissä, voikaa hyvin! Mitä menossa ja missä? Kisa-alustus 9. juniorien ja 15. seniorien MM-kilpailut käydään tänä vuonna rapakon takana Kanadan ranskankielisellä alueella Quebecissä. Suomen joukkueen lento lähtee aikaisin torstaiaamuna 24.5., perillä halutaan olla ajoissa seitsemän tunnin aikaerosta toipumiseksi. Itse lähden matkaan hyvillä mielin, kunto on ollut nousujohteinen EM-kisojen jälkeen. Jälleen kerran toistuu tuttu fraasi siitä, että hyvänä päivänä uskon pystyväni päihittämään kenet hyvänsä sekä ottelussa että liikesarjassa, mutta jotta menestystä tulisi, on kaiken osuttava kohdalleen. Vaan siitäpä huippu-urheilussa kaiketi on kysekin: erot ovat pieniä ja pienet asiat ratkaisevat. Niinpä ajattelinkin tällä kertaa toimia jääkiekkovalmentaja Curt Lindströmin ohjeiden mukaan ja tehdä asiat "lite bättre" - "vähän paremmin". Liikesarjassa se tarkoittaa paljon voimaa ja ottelussa fiksua ja aggressiivista otetta. Kaikki tämä ja paljon muuta ilman ylilatausta ja turhaa jännittämistä. Yksinkertaistako? Ei liian, mutta siihen pyritään. MM-kisasivut löytyvät osoitteesta http://itfwcquebec2007.com/ingles/home.htm ja sivuston tulospalvelu toimii varmasti lähes reaaliajassa. Kotijoukoilla on myös mahdollisuus seurata kilpailuita suorana web-lähetyksenä maksua vastaan. Lähetystä tulee jokaiselta seitsemältä kehältä ja katsoja voi valita mitä näistä seuraa. Oman sivustoni päivittämiseen voi kulua tovi, joskin kisojen jälkeen on pari päivää vapaata ja mikäli voimia riittää ja yhteydet ovat kunnossa, saatan raportoida tuoreita tunnelmia jo Atlantin takaa. Pysykää siis tutkalla, stay at the radar, kuten lontooksi sanotaan. Koska Suomesta lähtee matkaan hyvätasoinen ryhmä, en malta olla luomatta hieman ennakko-odotuksia joukkueen menestyksen suhteen. Tässä siis ismomakinen.com:in suomalaismitalistiveikkaus. Sijoja ei ryhdytä arvaamaan, sillä mikä tahansa MM-mitali on niin kova juttu, että hattu ja vähät hiukset nousevat tämän näppäimistön takana niin himmeämpien kuin kirkkaampienkin mitalien tuojille. ismomakinen.com:in suomalaismitalistiveikkaus: - naisjoukkue, joukkueliikesarjat Nimiä ei julkisteta, ettei kukaan ottaisi ylimääräisiä paineita. 12 mitalia ei ole mikään vaatimaton ennustus, joten toivotaan että porukka on iskussa, ettei tarvitse jälkeenpäin selitellä ismomakinen.com toivottaa koko porukalle rutkasti tsemppiä ja rahtusen onneakin matkaan! Kisojen alkua odotellessasi voit katsoa Suomen miesjoukkueen esittelyvideon klikkaamalla tästä. Takaisin |
||
|
|||